Siirry pääsisältöön

8 viikkoa harjoittelua

Tällä viikolla on ollut vähän kaiken näköistä ohjelmaa ja ompeluhommat on jääneet hiukan vähemmälle. Oikeastaan Tiistai ja Torstai olivat ainoat päivät, kun olen koko päivän saanut keskittyä ompeluhommiin.

Maanantai alkoi työhuoneen järjestelyllä ja siivouksella. Työhuoneelle oli tulossa klo 9.30 ryhmä päiväkotilaisia kokeilemaan kankaanpainoa. Jokaisella lapsella oli mukana jokin tuote johon halusi kuvan painaa. Tajuttiin myös aamulla, että työhuoneella ei ole lapsille essua, joten tein sellaisen pikaversion työhuoneelta löytyneestä kernikankaan palasta. Vältti ainakin sen hetken se essu.

Laputin valmiita pyyhkeitä iltapäivällä.
 Anna lähinnä ohjasi painamisen ja itse olin apuna. Jokainen lapsi sai itse valita minkä aiheen painaa (valittavana oli kolme eri seulaa) ja kolmesta eri painoväristä mieluisimman. Suosituin vaihtoehto oli Föri-lautta. Yksi kerrallaan jokainen lapsi pääsi painamaan omaan tuotteeseensa, muiden piirtäessä ja värittäessä Kui:n tekemää pupukamut-julistetta. Oikeastaan kaikkien lasten painot onnistuivat ja iltapäivällä Anna ne veikin mukanaan päiväkotiin päivän päätteeksi. Koska kyseessä oli lapsia ja lasten vaatteita, painoväriin ei tällä kertaa sekoitettu kiinnitysainetta, vaan kiinnitin värin prässin avulla. Harmi, kun en tajunnut ottaa lasten painamista tuotteista kuvia ollenkaan.

Tiistaina koko päivä meni saumuroidessa ja vetoketjua ommellessa. Iltapäivällä vielä siivosin ennen kotiin lähteä, koska seuraavana päivänä oli tulossa toinen päiväkotiryhmä kokeilemaan painamista. Kyseessä oli samaan päiväkotiryhmään kuuluvia lapsia, jotka oli vain jaettu kahteen eri ryhmään, koska heitä oli niin monta lasta.

Laatikollinen valmiiksi ketjuun saumuroituja paloja, joihin ommellaan vetoketju.


Keskiviikkona aamulla tuli taas samaan aikaan päiväkotiryhmä painamaan. Ryhmän lähdettyä lukotin Tiistaina ompelemiani pussukoita. Klo 14 oli tarkoitus lähteä tutustumaan Rebekkan kanssa yhteen ompelimoon, jolle Kui teettää joitakin ompeluhommia alihankintana. Pakattiin auto täyteen kangasrullia ja valmiita tuotteita, jotka oli tarkoitus viedä kaupalle. Ompelimon jälkeen ajettiin kaupalle keskustaan ja tyhjennettiin auto. Vielä piti käydä hiukan asioilla kaupungilla ostamassa muutamia tarvikkeita kaupalle, ennen kuin pääsin lähtemään kotiin.

Kuvia kaupalta. Vetoketjun värin tarkistus tuotteista. 



Torstaina pääsinkin taas heti aamusta ompelemaan ja tuntui, että sinä päivänä ei kyllä mikään tahtonut onnistua. Jouduin purkamaan ja vaihtamaan vetoketjun lukkojen suuntaa muutamasta pussukasta, muutaman meikkipussin kulma ei ollut mennyt suoraan ja olin käyttänyt vääriä pesulappuja muutamissa pussukoissa. 😟😓 Hiukan ennen lähtöä pääsiäisen viettoon ompelin vielä Rebekkan kanssa säkkireppuja. Ne sentään onnistuivat, vaikka melkein koneesta katkesi neula. Tehtiin myös päivällä Rebekkan kanssa lista jokaisesta kuosista, että minkä värinen vuorikangas ja vetoketju tulee mihinkin kuosiin/tuotteeseen.

Hyvää Pääsiäistä!

-Sari-


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muotoilun vuosikymmenet 1970-luku 5/7

70-luku: kirkkaita ristiriitaisia värejä ja voimakkaita muotoja. Niistä oli 70-luku tehty. Kirkkaita värejä ja muotoja löytyi niin muodista, kuin kodin sisustuksestakin ja suomalaiset olivat rohkeita pukeutumaan ja sisustamaan 1970-luvulla. Pentik 1970-luvun yksi tunnetuimpia muotoilijoita oli Anu Pentik ja hänen alkuaijoilleen tyyppillistä designia olivat epämuodostuneet erilaiset keramiikkaesineet. Anu ja Topi Pentikäinen muuttivat 1969 Posiolle omakotitaloon, jonka kellariin rakennettiin savipaja ja uuni. Siellä syntyivät Anu Pentikäisen ensimmäiset menestystuotteet, kaamoskivet. Kaamoskivi kynttiläjalka Anu Pentikin kynttilänjalka Pentikin kasviaiheinen kynttilänjalka Aarikka Aarikka alkoi 70-luvulla panostaa sisustustuotteisiin, joille oli kaupungistumisen myötä kysyntää. Menestystuotteisiksi nousivat pellistä tehdyt värikkäät säilytyspurkit, lautaset ja tarjottimet. Valikoimaan kuului myös puusta valmistetut tarjoilutuotteet. Aarikka peltituotteet

Tekstiilimateriaalit ja vesijalanjälki

Päätin kirjoittaa koulutehtävän innoittamana kiinnostavia faktoja tekstiilimateriaaleista ja niiden vesijalanjäljistä. Sain koulutehtäväksi tehdä esitelmän viskoosista ja siihen tietoa etsiessä törmäsin tietoihin vesijalanjäljistä ja materiaalien valmistusprosesseista. Eipä ole tullut ennen edes ajatelleeksi kuinka paljon yhden vaatekappaleen valmistukseen käytetään vettä. Kirjoitan pintaraapaisun muutamasta eri materiaalista ja niiden valmistuksesta. Mitä on puuvilla ja mistä se tulee? Puuvilla on luonnonkuitu, jota viljellään Kiinassa, Yhdysvalloissa, Intiassa, Pakistanissa, Uzbekistanissa, Turkissa, Australiassa ja Egyptissä. Sana "luonnonkuitu" voi herättää mielikuvaa ekologisesta materiaalista, mutta todellisuus on aivan toista. Puuvilla kasvatetaan pelloilla ja sen valmistukseen käytetään paljon vettä ja kemikaaleja valmistuksen eri vaiheissa. Puuvillaa tuotetaan  2,4 MILJARDIA kiloa vuodessa.  Puuvillan tuottamiseen kuluu ihan älytön määrä vettä! Yhden pu

Muotoilun vuosikymmenet #1940-luku 2/7

Postaus on jatkoa koulutehtävään muotoilun vuosikymmenistä ja kirjoitan 1940-luvun kodista ja sisustuksesta. 1940-luvulla vallitsi asuntopula sotavuosien takia. Tuolloin asunnoista pyrittiin tekemään erittäin kompakteja niin että mahdollisimman  monta ihmistä mahtuisi asumaan mahdollisimman mukavasti pienessä asunnossa. Rintamamiestalot yleistyivät 1940-luvulla, koska ne pystyttiin rakentamaan itse melko edullisista raaka-aineista. Lautarakenne korvasi tuolloin perinteisen hirsirungon. Yleisin talomalli oli puolitoistakerroksinen harjakattoinen talo, jonka ullakkotilaan oli mahdollisuus rakentaa lisää asuintilaa. Tyyppitalot olivat talomalleja, joita varten oli olemassa valmiit piirrustukset. Nämä suunnitelmat olivat kaikkien rakentajien käytettävissä. Suunnitelmat sisälsivät yleensä yksinkertaisen työselityksen ja ainemenekkilaskelman piirrustusten lisäksi. Tyyppitalomalli kuvan lähde: Sisustus oli tuolloin käytännönläheistä ja melko yksinkertaista aiempiin vuosiin nähden.